Tulin tyhjään huoneeseen
auringosta illan hämärään.
Huomaan takkani sammuneen
ja punaruusun kuihtuneen.
Mä uskonut oon tulevaan
ja ohjaajaani ainoaan.
Katson taivaan rantaan,
siellä valo pilkottaa...
Tulen toiseen huoneeseen,
eihän se tyhjä ollutkaan.
Siellä oli loistoa tähtien,
unikuvani oli enteinen.
Hahmo kuin enkelin valkoisen
tai kauniin Apolloperhosen.
Sain heiltä kynän kultaisen,
sillä piirsin ison sydämen.
Tulen valon huoneeseen
ystäviä taas tapaamaan.
Uskon toivon rakastan
Teitä vielä enemmän.
Soidessa sadepisarain
enkeli lähtee lentämään.
Katson taivaan rantaan,
siellä valo pilkottaa...
Loistoon pienten tähtösten
huoneeseen jään valoisaan.
Ei nöyryytystä ei alistusta,
ohjaajamme vie parempaan.
Hän antaa lahjan arvokkaan,
sille maljat nostetaan...
Kampin palvelukeskuksen asiakas
Toivo Levanko
Kalliossa 1.8.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti