Körmyjen muistokonsertti – "Muistelemme heitä, jotka ovat luotamme poistuneet"

Tilaisuuden juonsi johtaja Riitta Kauppila

1.10.2015 järjestettiin Kampin palvelukeskuksessa muistokonsertti, jossa muisteltiin pois nukkuneita palvelukeskuksen aktiiveja, konsertissa oli mahdollisuus muistella myös muita läheisiä. Konsertin aloitti Tapani Luhtaranta kappaleella Soittajan kaipuu. Kappale viritti meidät muistokonserttiin, jossa  muistelimme niitä, jotka ovat luotamme poistuneet. Muistelimme heitä kiitollisuudella Anna-Mari Kaskisen sanoin:

Katse, hymy hiljainen,

kiitos, että annoit sen.

Kuljit tietä palan matkaa,

että jaksan jälleen jatkaa.

Yli mustan virran veit.

Kiitos siitä, minkä teit.

Aloite konsertista tuli Körmyjen lauluryhmän johtajalta Tauno Himaselta. Körmyjen joukosta on poistunut useampi henkilö lyhyellä aikavälillä. Muistelimme Kampin palvelukeskuksen viihdyttäjiä Tapsaa, Kalervoa, Jussia ja Eeroa. Samalla me kaikki voimme muistella meille rakkaita, jotka ovat edesmenneet. Tapsa, Kalervo ja Jussi toimivat pitkään erilaisissa vapaaehtoistehtävissä, Eero lyhyemmän aikaa. Tapsa viihdytti meitä hanurillaan ja oli tärkeä osallistuja Olkkarin keskusteluryhmissä. Yhdessä Ainon kanssa he perustivat Hanurilaulajat, jotka edelleen kokoontuvat torstaisin Fadessa. Kalervo lauloi ja ohjasi Chi Kung-voimistelua yhdessä Hilkan kanssa. Kalervo tunnettiin lämpimänä ja tekemiseensä vihkiytyneenä vapaaehtoisena. Jussi näytteli, järjesti iltamia, toimi Körmyjen toimihenkilönä, veti yhteislauluja. Yhdessä Annen kanssa he erikoistuivat sketseihin näyttelemisen ohella. Erityisesti voimme muistella Jussia herrasmiehenä, joka oli aina hyvin pukeutunut ja valmis toimimaan. Eero toimi vapaaehtoisena tanssien isäntänä ja Körmyissä laulajana.

 

Olemme menettäneet meille rakkaat ihmiset, talo on menettänyt aktiiviset vapaaehtoiset ja erityisesti menetys on koskenut Körmyjä. Konsertissa kuulimme muistelumme kohteena olevien henkilöiden toivelauluja.

Konsertissa Körmyjä johti Tauno Himanen ja säestäjinä toimivat Tapani Luhtaranta ja
Raija Alestalo

 

En päivääkään vaihtaisi pois

Vaihtaisimmeko joitakin päiviä pois? Kuolema saa meidät miettimään, mitä on hyvä elämä. Hyvä elämä on jokaiselle eri, toiselle se on hyvin sujuvaa arkea, toisille varallisuutta, jotkut viihtyvät kotona, toiset matkustelevat. Hautajaisissa kuulee usein keskusteltavan siitä, oliko vainaja saanut hyvän elämän. Jorma Palo pohtii kirjassaan: Saanko elää, saanko kuolla, hyvän elämän sisältöä monelta kantilta. Hän kirjoitti kirjan eläessään syöpädiagnoosin kanssa, hänen elämässään kuoleman ajatus oli pitkään läsnä sairauden myötä. Palo kertoo ruotsalaisen filosofin Tornbjörn Tännsjön esittämästä kolmesta ajatuksesta hyvästä elämästä. Niistä ensimmäisen mukaan elämän tarkoitus on saada mahdollisimman moni toive täytetyksi: mitä enemmän täyttymyksiä, sitä parempi elämä on. Toinen ajatus on, että elämä koostuu onnesta ja nautinnosta: mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän kärsimystä. Kolmas ajatus on moraalisen täydellisyyden pyrkimystä: mitä paremmin ihminen pystyy toteuttamaan itseään ja päämääriään, sitä enemmän hän saa aikaan ja sitä parempi elämäkin on.

 

On hyvä, jos osakin näistä ajatuksista toteutuu. Kaikilla meillä on sekä onnea että kärsimystä, hyvät ja huonot ajat vaihtelevat. Päämääränä on kuitenkin elää mahdollisimman hyvä elämä ja vaikuttaa siihen, että läheisillämme ja kanssamme kulkevilla olisi myös hyvä elämä.

 

Kirsti Aaltonen lausui runon "Karavaani"

 

Körmyt lauloivat  Kaksipa poikaa Kurikasta, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Keltaruusu. Rantakoivun alla, Suhmuran Santra, Kotimaani ompi Suomi, Satumaa.

Asiakkaat kävivät lausumassa omia muisteluitaan. Tilaisuus päätettiin Anna-Mari Kaskisen sanoin:

Kiitos vuosien ystävyydestä,

jaksoit myös pimeät päivät.

Kiitos ilosta, yhteydestä.

Aarteeksi sanasi jäivät.

                                                

teksti: Riitta Kauppila