Vierailun aikana meillä oli mahdollisuus jutella siitä, millaisena ikäihmisten elämä ja arki näyttäytyy Suomessa ja Turkissa. Maiden välillä tuntuu olevan maantieteellistä etäisyyttä suurempi kulttuurinen ero. Turkissa yhteisöllisyys on tärkeää ja ikäihmiset ovat vahvasti läsnä lastensa, lastenlastensa, muiden sukulaisten ja jopa naapureidensa elämässä. Çiğdem kertoi, että hänestä on lähes mahdotonta ajatella, että Turkissa kukaan asuisi niin yksin, ettei hänen luonaan vierailisi edes naapurit, jos muita läheisiä ei ole. Turkissa on myös hyvin yleistä, että ikääntyessään vanhemmat asuvat yhdessä lastensa perheiden kanssa.
Kaupungilla vallinnut rauhallisuus oli aivan uusi kokemus Çiğdemille ja tämän aviomiehelle. He majoittuivat aivan keskusta-alueelta vuokratussa kerrostaloasunnossa ja ensimmäisen asunnossa vietetyn yön jälkeen Çiğdemin kysyi varovasti, pitäisikö heidän olla huolissaan miehensä kanssa, kun talossa ei tuntunut asuvan ketään muita. Nauroimme yhdessä tilanteelle, kun vierailijoille selvisi, että Suomessa on hyvinkin tavallista, etteivät naapurit tapaa toisiaan, eikä kerrostaloissa juurikaan kuulu elämisen ääniä - tilanne, johon ei juurikaan törmää liki 15 miljoonan asukkaan suurkaupungissa Istanbulissa. Vierailu oli erittäin virkistävä. Parhaimpana antina siitä jäi mieleen yhteiset keskustelut, joiden kautta oli mahdollista oppia uutta toisesta kulttuurista mutta saada myös uutta näkökulmaa meidän kulttuuriin ja tapaan toimia täällä Kampissa.
Jutun kirjoitti vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Tiia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti